Mietteitä uusien ihmisten tapaamisesta

Pahoittelen blogi hiljaisuutta. Muutama viikko on mennyt, etten ole löytänyt sopivaa rakoa poiketa tänne blogin puolelle. Osasyynä tähän on myös se etten ole ottanut juurikaan kuvia ja postauksia ilman kuvia ei minulla ainakaan synny.

Tänään ohjelmassa suht koht normaali lauantai, kotona oleskelua ja yhdet nuorimmaisen pojan kaverin synttärit. Mukavaa siis tiedossa.

Synttäri sankarin pojan vanhemmat eivät ole minulle kovinkaan tuttuja. Ja aina uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle haastavaa. Mietin aina, että keksinkö mitään järkevää puhuttavaa, vaikka eihän se todellakaan ole ainoastaan minun vastuulla. Jotenkin aina jännitän uusia tilanteita ja uusia ihmisiä. Ehkä tämä on kuitenkin helpottunut iän myötä, ettei ota itseään liian vakavasti.

Näitäkin tilanteita voi varmaan harjoitella laittamalla itsensä likoon ja alkaa juttelemaan outojen ihmisten kanssa. Toisten kanssa jutteleminen on vaan jotenkin helpompaa ja luonnollisempaa, kun taas joidenkin kanssa menee vähän lukkoon ja eikä ymmärrä mistä se johtuu. Kenties toisen ihmisen oletetusta asenteesta itseään kohtaan, koska ei oikeasti tiedä mitä toinen ajattelee. Kannattaako yleensä kovin paljoa miettiä toisen ajatuksia itseään kohtaan, jos niitä ei kuitenkaan saa selville, kun voi vaan arvailla ja arvailu voi mennä ihan pieleen.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Oletko sinä uusien asioiden edessä parhaimmillasi vai jännitätkö ja pelkää mokaavasi?


Tässä on minun viime aikoina suosimat vaatekappaleet, lämmin neule ja tossut.

Ennen lunta.

Kommentit

  1. Kuulostat ihan minulta. Olen lopulta aika ujo ja arka varsinkin jos paikalla on useampi ihminen. Jos kohtaan uuden ihmisen yksin niin silloin on helpompi keskustella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, kahdenkesken on aina helpompi päästä juttuun. Joskus on helppo olla isommassa porukassa, kun sekoittuu ikäänkuin massaan, eikä näin ollen ole esillä.

      Poista
  2. Ihan samanlainen jännittäjä täälläkin, juu usko pois. Homma menee vielä hyvin, jos on oma turvakaveri kainalossa, mutta yksin vieraiden ihmisten joukkoon, aiheuttaa jännittämistä ja ahdistusta. Voi meitä taidetaan olla aika suomalaisia tässä asiassa. <3
    Ihanaa viikkoa Johanna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se taitaa kuulua suomalaiseen perusluonteenseen olla hieman sisäänpäin kääntynyt. Monesti uusiin tilanteisiin meneminen jännittää, mutta jälkeenpäin ei kyllä kaduta, sillä yleensä mukavaa on ollut.
      Kivaa viikonloppua Tiia <3

      Poista
  3. Minäkin jännitän ja varsinkin jos iso porukka. Ainakin alkuun mielellään seuraan hieman taaempaa tilannetta kuin olen huomion keskipisteenä. Toisaalta heitäydyn uusiin tilanteisiin luottaen että elämä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tyypillistä meille suomalaisilla olla hieman syrjässä, onneksi on niitäkin, jotka nauttivat esillä olosta. :)Jos uusi tilanne on oma valinta ja tarpeeksi kiinnostava, heittäydyn täysillä mukaan.

      Poista

Lähetä kommentti