Äitinä

Olin 24 vuotias, kun tulin ensimmäistä kertaa äidiksi ja meni melkein kymmenen vuotta, kun saimme toisen lapsen ja siitä neljä vuotta kun kolmas lapsemme syntyi. Eli aika pitkillä ikäeroilla on lapset tulleet maailmaan. Välillä törmään lehdissä otsikkoon, mikä olisi paras ikäero lapsille. Mielestäni sellaiseen ei yksinkertaisesti ole vastausta. Tietenkin olisi näppärämpää, jos kaikki lapset syntyisivät suhtkoht pienellä ikäerolla, olisi kerralla ohi kaikki vauvavaiheet ja lapsille olisi lähes samanikäistä seuraa niin hyvässä kuin pahasssa.

Toisaalta pitkät ikäerot antavat mahdollisuuden olla jokaiselle vauvalle kunnolla omistautunut, kun isompi pärjää jo vähemmällä auttamisella. Jos ikäeroa on lähes kymmenen vuotta on mahtava mahdollisuus käyttää vanhempaa sisarrusta lasten vahtina, ainakin jos isompi sisarus siihen suostuu.

Onhan tässä vuosien varrella itsekin ehtinyt käydä läpi melkoisen kehityksen siitä nuoresta parikymppisestä tuntuu olevan pieni ikuisuus. Kokematon äiti silloin 25 vuotiaana  ja kolmannen lapsen kanssa jo aika kokenut äiti.

Aikamoinen muutos, väittäisin, olen nyt ainakin varmempi omasta selviytymisestä äitinä, eikä sitä horjuta kenenkään neuvot tai kritiikki, tai enpä muista että nyt aikuisempana sellaista keneltäkään olisin saanutkaan. Toista se taisi olla silloin nuorempana.

Välillä mietin, että millaista elämäni olisi ilman lapsia. Nuorena on paljon mahdollisuuksia kaikkeen ja voi olla vaikea omistautua lapsille. Voi tuntua siltä, että lapset olisivat este elämälle, vaikka lapset juuri tuovat elämää. Lapset tuovat niin paljon elämään sisältöä, mutta myös roppakaupalla huolta ja pelkoa siitä, miten ne pärjää elämässä.




Kommentit

  1. Itse olin 25 vuotias esikoisen saadessani, ja olin silloin kaikissa kerhoissa ym. tosi nuori äiti. Ei ollut kauheasti seuraa toisista äideistä. Toinen lapsi syntyi neljä vuotta myöhemmin. Sitten olikin jo paljon saman ikäisiä äitejä, mutta moni heistä oli vasta yhden lapsen äiti, joten siinäkin olin vähän ulkopuolinen. Kuopus syntyikin sitten, kun olin 38 v eli kovin vanha jo muihin saman ikäisten lasten äiteihin verrattuna. Mutta kuten kirjoitit, olen saanut nauttia kaikkien lasteni vauva-ajasta aika kokonaisvaltaisesti, ei ole ollut montaa ihan taaperoa kerrallaan. Toki kunnia kaikille niille, jotka sen vaiheen jaksavat.

    Kyllä huoli lapsista kasvaa, mitä vanhemmaksi he tulevat. Esikoinen asustaa Lontoossa, jossa tuntuu nyt sattuvan ja tapahtuvan kaikenlaista ikävää. Mutta onneksi yhteydenpito on nykyään helppoa. Ja kyllähän sitä välillä miettii, onko järkevää hankkia lapsia, kun maailma on menossa koko ajan vain hullummaksi. Mutta enhän minä noita mihinkään vaihtaisi. Rakkaus lapsiin on ihanaa ja ikuista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Tunnistan myös nuo ulkopuolisuuden tunteet eri ikäisten äitien seurassa, kun on mennyt vähän eri tahtiin kuin valtaosalla. Kiitos viisaista sanoistasi. :)

      Poista
  2. Suloiset kuvat ja ihana teksti<3 Olen samaa mieltä, ei lapsia tehtailla eli suunnitelmallisesti suunnitella tietyin ikäeroin, vaan milloin lapsi pujahtaakaan elämään, se on aina yhtä iso onni. <3

    Ihanaa kesän jatkoa Johanna <3

    VastaaPoista
  3. Olin saman ikäinen kun tulin äidiksi. Meidän lapsilla on 4v ikäeroa ja minusta se ei ollut yhtää liian iso ikäero vaan päinvastoin. Esikoinenkin ehti saada äidin syliä ja huomiota eikä näin ollen minulla ollut kahta vaippaikäistä yhtäaikaa hoidettavana, eli olen sinun kanssa täysin samaa mmieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minä en ehkä olisi kyennyt edes hoitamaan kahta vaippaikäistä huh, hatun nostot kaikille äideillle, jotka siitä kunnialla selvinneet. :)

      Poista

Lähetä kommentti